perjantai 11. joulukuuta 2015

Nuori koira: Pennun valinta ja koiran elämän opettelu

Nuori koira postauksissa kertoilen perheemme pentujen elämästä ja tavastamme rakentaa nuoria koiria kohti yhteistä harrastamista. 


Päätös pennusta syntyy meillä usein spontaanisti lupaavan pennun löytyessä. Seurailen aktiivisesti useita kasvattajia ja heidän pentueitaan sekä käyn katsomassa PALJON erilaisia pentueita ihan vain kehittääkseni omaa "koirasilmääni". Aina uuden pennun ilmestyessä tuttavapiiriin, vietän mielelläni aikaa sen kanssa tutustuen siihen ja sen ominaisuuksiin. Tykkään keskustella ihmisten kanssa pennuista, kuunnella heidän mielipiteitään ja toiveitaan: kasvattajien sekä harrastajien yli lajirajojen. Viimeksi koin "A-haa" -elämyksen vieraillessani kokeneen löwchen -kasvattajan luona pentuja katsomassa, 
kiitos tästä(kin) mahdollisuudesta!


Myös harrastusten parissa törmätessäni kivoihin aikuisiin koiriin kyselen mielelläni niistä ja tutustun niihin, taustaan ja sukuun. Jos mahdollista, jututan koirien kasvattajia. Ihan vain mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta :)


Tällä hetkellä meillä asuu bordercollieita, mutta näin ei ole aina ollut enkä halua sulkea silmiäni myöskään tulevaisuudessa muilta roduilta. Uskon enemmän yksilöihin kuin rotuun. Se, että joku geeniperimä tuottaa todennäköisemmin tietyn tyyppisiä huippuyksilöitä, on fakta. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että myös toisenlaiset geenit, ympäristö ja sattuma saisivat aikaan poikkeuksellisen yksilön täysin odottamatta. Tämän vuoksi kasvattaminen on vaikeaa. Kunnioitukseni kasvattajia kohtaan kasvaa koko ajan sitä mukaa, kun opin ymmärtämään enemmän koirista. RESPECT!


Kaikesta taustatyöstä ja tutkimisesta huolimatta uskon pennun valinnassa intuitioon. Jos minulle tulee jostain pennusta "Se tunne", olen valmis ostamaan pennun. Älkää kysykö miksi, en osaa vastata. Uskon, että koirakon yhteisen tulevaisuuden ja mahdollisten menestyshaaveiden kannalta koirakon välinen kemia on ratkaisevaa: pienen pienet, marginaaliset erot kun treenitunnit ja ominaisuudet ovat tasan, tehdään mielestäni täällä.


Kun pentu on valittu ja haettu kotiin, alkaa yhteinen tie. Ensimmäisen vuoden ajan meidän koiriemme päätavoitteena on oppia elämään koiranelämää yhtenä laumamme jäsenenä. Tämä tarkoittaa erilaisiin ympäristöihin totuttelua (koti, metsä, pelto, treenihalli, kaupunki, hotelli, auto jne.), laumamme rutiineihin (ja rutiinittomuuteen) opettelua, sopivan ruokintamallin etsimistä, huoltotoimiin tutustumista (kynsien leikkaus, hieronta, osteopatia, turkin hoito ym.), peruskunnon kasvatusta sekä perhe-elämää. Jo pelkästään vilkas lapsiperhe arki vaatii usein kaikilta osapuolilta totuttelua. Stressitön arki ja henkinen tasapaino ovat asioita, jotka luodaan nyt.


Erilaisiin ääniin, tilanteisiin, tapahtumiin ja alustoihin pyrimme tutustumaan kaikessa rauhassa ilman kiirettä, koirien vaatimassa tahdissa. Jokainen koira on yksilö ja se, mihin toisella on valmiudet 6kk iässä voi toisella tapahtua vasta lähempänä 2 vuoden ikää. Esimerkiksi toissapäivänä Eden, nyt 11kk ikäinen pentumme, osoitti ensimmäisen kerran merkkejä siitä, että on (meidän kriteereillämme) valmis koulutettavaksi :)


Ensimmäisen vuoden aikana tutustutamme koiranpennun harrastamista silmällä pitäen naksuttimeen sekä opettelemme yhteisiä leikkejä palkkaamista ajatellen, mutta sen enempää vaatimatta. Kun olemme saaneet luotua hyvän suhteen ja opetettua pennulle yhteisten hetkien arvon, on jatkokoulutus kaikille osapuolille rentoa ja hauskaa touhuilua.


Mihin asioihin itse kiinnität huomiota pennun valinnassa? Tai millaisia asioita teillä tehdään pennun kanssa? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti