Tavoitteena hyvä hyppy

Viikonloppu takana Vappu Alatalon aina yhtä motivoivassa ja tarkassa hyppyopissa. Tämä viikonloppu oli omistettu hyppytekniikan jatkoharjoitteille ja niiden kautta sitten työstettiin vauhtikokoamista, ratasovelluksia, itsenäistä etenemistä, voimantuottoa....Kuitenkin jälleen kerran back to basics ja THE PAINONSIIRTO alleviivasi itsensä ja merkityksensä tilanteessa kuin tilanteessa sovelluksesta toiseen :)

Viikonlopusta inspiroituneena ajattelin kirjoitella muutaman sanan hyppytekniikkatreenistä ja hyppytekniikasta ylipäätään.

Hyppytekniikka on monitahoinen taito. Toiset koirat oppivat hyvän tekniikan pikkuhiljaa itsestään saadessaan mahdollisuuden kokeilla hyppäämistä eri tavoilla erilaisissa tilanteissa. Toiset koirat eivät puolestaan löydä tasapainoa, rytmiä, tukea tai omaksu muita tarvittavia osataitoja yhtä helposti itsestään vaan hyötyvät ja tarvitsevat tuekseen hyppytekniikka koulutusta. Toisilla koirilla syy löytyy kropasta toisilla mielestä.

Vaikka koira olisi kerran oppinut hyväksi ja taitavaksi hyppääjäksi, voivat sen uran aikana tapahtuvat tauot, vammautumiset, sairastumiset ja tapaturmat aiheuttaa sille uudelleen haasteita hyppäämiseen. Myös näissä tilanteissa hyppytekniikkatreenit ovat hyvä tapa tukea koiran paluuta ja kuntoutumista: koira saa rauhassa häiriöttömässä ympäristössä taas opetella ja "kalibroida" kroppaansa ja hyppyään nykykuntoon sopivaksi.

Koirien hyppäämistä voisi ajatella samaan tapaan kuin ihmistenkin kykyä liikkua: on liikunnallisesti lahjakkaita lapsia, jotka erilaisten ärsykkeiden ohjaamina oppivat kuin itsestään todella taitaviksi liikkujiksi. Liikkuminen on heille mielekästä ja helppoa. On myös todella kovasti liikkumisesta innostuneita lapsia, jotka eivät syystä tai toisesta opi yhtä helposti käyttämään vartaloaan, mutta saadessaan mahdollisuuksia ja erilaisia oppimiskokemuksia, heistäkin kehittyy taitavia liikkujia. Samoin myös ihmiset tarvitsevat vammojen ym. jälkeen aikaa oppia ja omaksua aiemmat hyvät liikemallit uudelleen.

Hyppytekniikka koulutus Susan Salon menetelmällä myös vahvistaa koiran estefocusta agilityn yleisimmillä esteillä - hypyillä, minkä vuoksi se soveltuu agilitykoirilla hyväksi hyppyjen esteosaaminen treeniksi: joko sovelluksien tai sitten ihan perustreenien kautta.

Hyppytekniikka treenit soveltuvat myös TOKO- ja PK -koirille ja auttavat niitä paitsi oppimaan taloudellisen, turvallisen ja varman suoritustavan umpihypyille, myös kehittävät koirien koordinaatiota ja takaosan käyttöä sekä vartalon hallintaa, mistä on hyötyä myös muissa lajien osa-alueissa.

Jatkossa tässä tekstissä puhuessani hyppytekniikasta, tarkoitan hyppäämisen tarkastelua ja opettamista Susan Salon kehittämän hyppytekniikka menetelmän pohjalta (koska tämä on menetelmä jota olen itse opiskellut ja käytän). 

Susanin menetelmässä hyppytaidot voidaan karkeasti jakaa seitsemään osa-alueeseen:

1. Reitti esteelle

2. Etäisyyden arviointi

3. Ponnistuspaikat valinta

4. Painonsiirto takaosalle

5. Hyppykulman tuottaminen

6. Korkeuden arviointi

7. Alastulo ja tasapainon palauttaminen

Näistä jokaisella on tärkeä rooli hypyn onnistumisen ja seuraavaan hyppyyn valmistautumisen näkökulmasta. Jokainen lenkki ketjussa edellyttää myös edellisen lenkin onnistumista. 

Hyppytekniikka koulutuksen perusvaiheessa koiralle tarjotaan erilaisten hyppysarjojen kautta mahdollisuus itse oppia ja oivaltaa optimaalinen tapa käyttää kroppaansa. Kouluttajan osa on olla hiljaa, palkita jokaisesta yrityksestä ja antaa koiran opetella itse. Kouluttaja voi tarvittaessa auttaa koiraa saamaan ahaa -elämyksiä muuttamalla sarjoja paremmin koiralle sopiviksi tai muuttamalla esimerkiksi palkan paikkaa. Primaarivahvisteen koiralle hyppyjen onnistumisesta antaa kuitenkin koiran oma tunne kropassa hypyistä: hyvät hypyt tuntuvat hyviltä ja ovat mielekkäitä. 

Treeneissä käytetyt matalat rimakorkeudet ja speedpumpien eli maahan asetettujen "kavalettien" käyttö kuormittaa koiran kroppaa vähemmän. Kuitenkin sarjat haastavat koiraa aktivoimaan koko hyppäämisessä tarvittavan kineettisen ketjun ja ohjaa koiraa tuottamaan voimaa taloudellisesti mutta tehokkaasti. Tämä mahdollistaa toistojen teon ilman liiallista kuormitusta. 

Jokainen koira on yksilö ja kuinka nopeasti kukin oppii mitäkin hyppytaitoja, riippuu täysin koirasta. Hyppytekniikka treenejä voi pentusovelluksilla alkaa tehdä jo 4-6kk ikäisten pentujen kanssa, mutta etenkin nuorten koirien ja pentujen kanssa on tärkeää antaa koiralle aikaa kehittyä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koira ei voi oppia hyppäämään hyvin, ennen kuin sen kroppa on rakenteellisesti valmis suorittamaan ja sen biomekaniikka on kehittynyt niin, että koko hyppäämiseen tarvittava kineettinen ketju pystyy toimimaan yhdessä. Sama pätee myös kuntoutujiin: ennen kuin koiran lihaksisto ja vaurioitunut kudos ovat saavuttaneet toipumisessaan tietyn pisteen, ei koira voi hypätä hyvin. Onneksi koira kertoo kyllä, kun on aika siirtyä eteenpäin.

Kun koira on sarjojen kautta oppinut perustaidot sekä kykenee jo hallitsemaan vartalonsa ja työskentelemään ohjaajansa kanssa, on aika jatkaa sovellusten pariin. Sovellusten kautta koiran oppimat taidot valjastetaan harrastettavan lajin lajisuoritukseen käyttöön. Tämä vaihe on aivan yhtä tärkeä kuin perustaitojen huolellinen opettelukin, jotta koira pystyisi todella siirtämään osaamisensa. Optimitilanteessa oppiminen menisi toki niin, että lajisuoritus rakennettaisiin vasta näiden sovellusten kautta.

Kun koiralle on rakennettu vahva pohja hyppäämiseen, pieni muistuttelu koiran mukaan riittää ylläpitämään hyvää hyppäämistä ja näin ollen itse lajisuoritukseen aiheuttama kuorma pysyisi vähäisempänä ja saisimme nauttia taitavista sekä kestävistä harrastuskavereista pidempään :)

Vielä lopuksi on pakko kertoa oma tarinani hyppyjen pariin:

Aiemmin ajattelin itse, etteivät koirat tarvitse hyppytekniikkakoulutusta. Mielsin hyppytekniikan hifistelyksi ja jopa tarpeettomaksi. 

Kunnes meille tuli Witka; neiti Enosaamuttarunnonylisilti. Siitäpä sitten alkoi: ensin kahden ja puolen vuoden ajan säännöllinen treenaus oman koiran kanssa Vapun opissa. Kun ympärilläni olevat ihmiset näkivät kehityksen Witkassa, alkoi minulle tulla kyselyjä auttaisiko myös heidän koiriensa kanssa ja kuinka niidenkin hyppyjä saataisiin parannettua. Tätä kautta päädyin sitten itse opiskelemaan hyppytekniikka kouluttajaksi. Nyt olen sitten keväästä 2016 alkaen alkanut pikku hiljaa paneutua myös muiden koirien hyppyihin ja valmistuttuani kouluttajaksi alkanut vetää hyppytekniikka kursseja ja yksäreitä. 

Oppiminen tässä(kään) asiassa ei lopu varmasti ikinä ja kuten Rikkilän Anu aina ihanasti muistuttaa on koira psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus ja kaikki osa-alueet vaikuttavat toiseen, joten kokonaisuus jopa pelkän hyppäämisen näkökulmasta on erittäin laaja. Kuitenkin hauskaa meillä on ainakin treenatessa ja opetellessa ja ehkä noiden tyyppien vauhdista ja itsenäisestä etenemisestä osa on juuri näiden hyppyharjoitteiden ansiota ;)

Loppuun vielä muutama video viikonlopun treeneistä :)

Korkeuden arviointi okserilla https://youtu.be/7cvDcDblR0U

Hyppy-ympyrä https://youtu.be/dzOWFt7kXGo

Vauhtikokoamisen sovellus https://youtu.be/jw81JMFqQW0

Sekä Witkan aiempia hyppyjä kesältä, keväältä sekä viime syksyltä

Perussarja sovellus ja set point https://youtu.be/Ln18KCihIBM

Putken jälkeinen kokoaminen perussarjalle https://youtu.be/i1lcYiZoHeI

Tasapainon palauttaminen https://youtu.be/9PP4q-NGrrw

Treenivuoden jaksotus: Peruskuntokausi

Vajaa vuosi sitten kun aloittelin blogia, oli tarkoitus ensimmäisen vuoden aikana käydä läpi jaksotus reaaliaikaisesti. Kirjoittaminen kuitenkin "vähän unohtui" kaiken muun keskellä, joten napataan kiinni tähän aiheeseen uudelleen nyt.

Vuodessa on ehtinyt agilityssa tapahtua mm. muutos EO -karsinta järjestelmässä, minkä vuoksi jouduimme hiukan rukkaamaan aiempaa jaksotustamme. Tulevaisuudessa jaksotuskaudet tulevat varmasti määräytymään kaikista eniten sen pohjalta, missä kisoissa ollaan mukana (EO-karsinnat, EO, SM, avo-SM, PM....). Tämän vuoksi vuosittain toistuvaa pohjaa ei enää ole mahdollista pitää vaan jokainen vuosi elää ja jokainen koira treenaa omien tavoitteidensa mukaisessa tahdissa. Kuitenkin tahdomme jatkossakin varmistaa koirille riittävät lepo- ja peruskuntokaudet, joten jaksotuksesta emme luovu :)

Tämä vuosi ollaan menty ihan omalla sillisalaatti jaksotuksellaan, mutta ensi vuonna tähän aikaan vuodesta olisi tarkoitus kaikkien koirien olla peruskuntokaudella.

Peruskunnolla tarkoitamme peruskestävyyttä. Peruskuntoharjoittelun tavoitteena on parantaa koiran hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, lisätä hiussuoniverkostoa ja tätä kautta parantaa koiran kykyä vastata lisääntyneeseen rasitukseen sydämen pumppaustehoa ja syketaajuutta kohottamalla sekä parantaa koiran hapenottokykyä. Peruskuntoharjoittelu tapahtuu aerobisella sykealueella eli on rasittavuudeltaan kevyempää, jolloin lihaksiin EI MUODOSTU MAITOHAPPOA. Kun ylitetään nk. aerobinenkynnys, alkaa lihaksiin muodostua maitohappoa ja harjoittelu vaihtuu peruskuntoharjoittelusta vauhtikestävyys- tai muuksi kovatehoisemmaksi harjoitteluksi. 

Urheilukoiralla peruskunto luo pohjan myöhemmille kovatehoisemmille harjoituksilla sekä mahdollistaa tehokkaan palautumisen edellisestä harjoittuksesta ennen seuraavaa. Etenkin kilpailukaudella kun elimistö joutuu kovaan kuormitukseen myös muiden kuin fyysisten stressitekijöiden vuoksi, tulee mielestäni selkeästi näkyviin, onko pohjat kunnossa vai ei: palautuuko koira täydellisesti kilpailuiden ja harjoitusten välissä, pystyykö se kilpailemaan parhaalla mahdollisella tasollaan tiiviissäkin tahdissa vai joudutaanko suunniteltuun ohjelmaan lisäämään ylimääräisiä lepopäiviä. 

Peruskunto ja ylipäätään kestävyysominaisuuksiltaan koira on ihmiseen verrattuna ylivoimainen ja sen elimistö onkin luotu tällaiseen työskentelyyn. Siinä missä ihmisen maksimisyke liikkuu parhaimmillaan 170-220 lyönnissä minuutissa, koirilla se voi olla jopa 310-340 lyöntiä minuutissa. Ihminen voi vetää henkeä maksimissaan noin 50-60 kertaa minuutissa, koira jopa 190 kertaa minuutissa. Ja näistä yhteisvaikutuksena kun ihmisen suurin mitattu hapenottokyky eli VO2 max on 93 ml/kg/min (Björn Dahlie), voi se koiralla olla jopa 115-240 ml/kg/min. Kuitenkin koirien tehokas peruskestävyystreeniin pätee samat säännöt kuin ihmisenkin: riittäävän paljon aerobisen alueen tehokasta työskentelyä.

Omien koirien peruskuntokauden treenejä ja toteutusta suunnitellessani ja kehittäessäni olen jutellut paljon valjakkopuolen urheilijoiden kanssa heidän käyttämistään treenimuodoista, treeneistä, niiden sisällöistä jne. Ajattelen sieltä puolelta löytyvän parhaan tieto-taidon tähän aiheeseen. Muutenkin suosin lajirajat ylittävää yhteistyötä, sillä jokaisen lajin harrastajat ovat oman lajinsa vaatimien "erityispiirteiden" huippuosaajia ja vaikkei tapoja työstää voisikaan suoraan siirtää lajista toiseen, sovelluksista on varmasti hyötyä.

Peruskuntokausi kestää meillä yleensä noin 16 viikkoa ja siihen sisältyy paljon peruslenkkejä: 3-5 päivänä viikossa koirat käyvät yhdellä 1-2h kestävällä ravilenkillä vaihtelevassa maastossa. Lenkin aikana pyrimme pitämään koirat koko ajan liikkeessä ja nimenomaan ravilla kontrolloidaksemme lenkin tehoa: ei liian kovaa, mutta koko ajan töissä. Kerran viikossa koirat käyvät pitkällä, 2-4h kestävällä vaelluksella, jossa tempo on hitaampi kuin normaaleilla lenkeillä, mutta kestoa sen sijaan on reilusti enemmän. 

Aina kun aloitan koiran fyysisenkunnon treenaamisen lepojakson jälkeen, vaikka koirilla on jo edellisiltä vuosilta pohjaa, aloitamme kevyesti ja lisäämme kuormitusta ja lenkkien kestoa sekä määrää asteittain koko ajan koirien vastetta seuraten. Treenien tavoitteena on olla koko ajan nousujohteisia. Niin peruskuntoharjoittelussa kuin muussakin treenissä, kehitys tapahtuu vasta harjoitusta seuraavan levon aikana. Itse harjoitus laskee hetkellisesti koiran sen hetkistä kuntoa ja tavoitteena olisi, että palauduttuaan harjoituksesta, koiran kunto on noussut harjoitusta edeltänyttä tasoa hieman korkeammalle. Tämän vuoksi riittävän palautumisen ja levon takaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Jos uusi harjoitus aloitetaan ennen kuin koira on palautunut edellisestä, seuraa tästä toistuva kunnon aleneminen, ylirasitustila ja jatkuessaan ylikunto. Toki myös mikäli kahden harjoituksen välillä on liian pitkä väli, lähtee kunto laskuun tai ei kehity.

Peruskuntokaudella on yhtenä tavoitteena tarjota koirille mahdollisimman vaihtelevaa liikuntaa: uintia, erilaisia maastoja, kevyitä vetolenkkejä, paimennusta jne. Nämä päälajista täysin poikkeavat liikuntamuodot auttavat tasapainottamaan koiran lihaksistoa ja eivät kuormita elimistön samoja osia kuin varsinainen päälaji. Nyrkkisääntönä: mitä kauempana ollaan kilpailukaudesta, sitä erilaisempaa harjoittelu voi olla. Mitä lähemmäs kilpailukautta mennään, sitä lajispesifisemmäksi myös fyysisenkunnon treenaus muuttuu. Kuitenkin koiran elimistö tottuu harjoitteluun 4-8 viikossa ja jos mitään ei muuteta, kehitys pysähtyy. Jo tämänkin vuoksi vaihtelevat harjoitusmuodot ovat mielestäni tärkeitä.

Peruskuntokauden matalatehoiset, mutta pitkäkestoiset harjoitukset vahvistavat myös elimistön tukikudoksia: jänteet, nivelsiteet ja luusto saavat paljon ärsykkeitä, jotka eivät kuitenkaan "revi". Kovempi tehoiset harjoitukset tarjoavat myös ärsykkeitä tukikudoksille, mutta lisäksi niihin liittyy aina myös suurempi vammautumisen riski.

Nuoren koiran kanssa peruskuntoa aletaan treenaillaan meillä pikku hiljaa kun koiran kasvu on päättynyt. Nuorelle koiralle kestä 2-3 vuotta rakentaa hyvä aerobinen pohja eli koira alkaa olla valmis noin nelivuotiaana. Tätä kehitystä luonnollisesti hidastavat loukkaantumiset, pennutus, sairastelut jne. Kun aerobinen pohja on saatu rakennettua, voidaan alkaa odottaa koiralta myös fyysisenkunnon puolesta suorituskyvyn optimointia, kuntohuippujen rakentumista, optimaalista palautumista ja sitä kautta huippusuorituksia.

Tsemppiä treeneihin, me lähdetään metsään :)