Witka TOKO -kokeeseen osa 1

Syyskuun toiseksi viimeisellä viikolla asetin kunnianhimoisen tavoitteen: nollasta TOKO -kokeeseen 10 viikossa. Kummallakaan, koiralla tai ohjaajalla ei ole aiempaa kokemusta lajista. 

TOKO eli Tottelevaisuuskoulutus on sekä kaikkien koiranomistajien ja koirien yhteistyötä kehittävä mukava harrastus että kansainvälinen kilpailumuoto. Suomi on perinteisesti kuulunut lajin kärkimaihin ja mm. tänä vuonna MM -kilpailuista tuomisina oli yksilö- sekä joukkuekultaa että yksilöpronssia. TOKO:n harrastaminen ei vaadi erityistä tilaa ja alkuun pääsee hyvin vähillä varusteilla: palkaksi kelpaaviksi nameilla tai leluilla ja iloisella mielellä. TOKO soveltuu kaikenkokoisille ja rotuisille koirille ja myös sekarotuisen kanssa voi osallistua virallisiin kokeisiin.

Siispä treenaamaan: olemme treenanneet viikottain 1-3 kertaa, joista 1 treeni ryhmässä muiden koirien kanssa isommassa tilassa ja 1-2 pienempää treeniä kotona olohuoneessa tai takapihalla. 

Ensimmäiset viikot kuluivat perusasioiden äärellä kun harjoittelimme paikallaoloa, eri asentoja (seiso, istu, maa), koiran oikeaa paikkaa ohjaajan vasemmalla sivulla, seuraamista sekä tutustuimme noutokapulaan. 

Varsin pian selvisikin, ettei Witka tahdo ottaa mitään suuhunsa saati pidellä noutokapulaa, mikä on yksi koeliike. Onneksi apu oli lähellä: kävimme muutamat ohjatut treenit ja saimme hyviä vinkkejä. Naksutin ja erilaiset kevyet esineet kuuluivat Witkan iltaruokaan samalla tavoin kuin ruokakuppi muutaman viikon ajan ja tadaa: nyt noutokapula alkaa on jo kaveri ja neiti Herkkäsuu on alkanut nauttia myös tästä osasta.

Viikot 3-4 kuluivat paitsi pohjien edelleen rakentamisessa niin myös ALO eli alokas -luokan vauhdikkaampien osien luoksetulon ja hypyn hiomisessa. Nämä liikkeet osoittautuivat aiemmin agilitya treenanneelle koiralle helpohkoiksi ja vaikka älyttömän kova deadline alkoi jo kolkutella takaraivossa, loivat helpot liikkeet uskoa tavoitteeseen.

Viikko 5 toi mukanaan uutisia; suunnittelemamme koe on siirretty ajankohtaan, jolloin emme pääse osallistumaan. Kevyt turhautuminen ja eikun uutta koetta katsastamaan. Sen verran treenimotivaatio notkahti tavoitteen siirtymisestä, ettei tällä viikolla ole tullut treenattua kuin kerran ja sekin olohuoneessa. 

Tämän viikon treeneissä keskityimme iloiseen mieleen ja kaukokäskyihin eli liikkeeseen, jossa ohjaaja käskyttää koiralle asennonvaihtoja (istu-seiso-maa) 2-15m päässä koirasta. Ohjaaja saa käyttää käskytyksessä sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä. Ihanne suorituksessa koira pysyisi paikoillaan (ei liiku eteen- tai taaksepäin) eli olisi suorituksen lopussa samassa paikassa kuin mihin se suorituksen alussa jätettiin. Koiran tulisi olla ohjaajaan nähden kohtisuorassa ja vaihtaa asennot nopeasti ja tarkasti. Liikkeen avain on tekniikka. Ja tätähän sitten hiotaan ja nameja palaa :D

TOKOilun myötä olen oppinut myös arvostamaan helppoja, sotkemattomia, maistuvia ja motivoivia treeninameja entistä enemmän (lue: kaikki taskut sotkussa). Tällä hetkellä oma ja Witkan suosikki on Racinelin pihvitikku, mistä on ollut näppärä paloitella sopivia pieniä paloja ilman sotkua.

Millä nameilla teillä treenataan ja miksi? :)